Millaisista asioista sinä haaveilet? Ja mikä sinua estää toteuttamasta näitä haaveita?
Usein mielemme vastaa uusiin ideoihin omaksumillamme uskomuksilla, kuten “minulla ei ole rahaa tai minulla ei ole aikaa”.
Ehkä tämä uskomus on totta vielä tässä hetkessä. Mutta sen ei tarvitse aina olla totta, eikä se todellakaan ole lopullinen, ultimaattinen totuus.
Muistelin juuri omaa vuoden takaista matkaani New Yorkiin, ja sitä kuinka toteutin aluksi mahdottomalta tuntuvan ajatukseni matkasta.
Onnistuin puolessa vuodessa nousemaan henkilökohtaisesta konkurssista oman talouteni hallitsijaksi, ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni viikon lomamatkasta yhteen maapallon kiehtovimmista suurkaupungeista.
Muutos vaati oivalluksen siitä, että olen itse vastuussa elämästäni, unelmistani ja niiden toteutumisesta. Ja oivalluksen siitä, että jos jokin asia tuntuu aluksi mahdottomalta kannattaa kysyä itseltään: miten tämä olisi mahdollista toteuttaa?
Jos jokin asia tuntuu aluksi mahdottomalta kannattaa kysyä itseltään: miten tämä olisi mahdollista toteuttaa?
Oivallus
Toissavuonna kesä oli pitkä ja kuuma, ja minulla oli ollut töiden puolesta tavallista hiljaisempaa. Pärjäsin juuri ja juuri laulukeikoista tienaamillani palkoilla, ja kesän lähestyessä loppuaan havahduin tilanteeseen jossa tililläni ei ollut riittävästi rahaa seuraavaan vuokraan, eikä seuraavasta palkkapäivästä ollut tietoakaan.
Alun panikoinnin jälkeen päätin laittaa asiat järjestykseen.
Tarvitsisin pikaisesti rahaa maksaakseni vuokran ja laskut ajallaan, ja seuraavaksi tarvitsisin taas säännöllisiä tuloja.
Perheeni auttoi minua tukemalla tiukimman ajanjakson yli, ja jo viikon kuluttua aloitin uudessa työpaikassa! Aloitin tuolloin lastenhoitajan työt päiväkodissa. Työ eroaa musiikkialan tehtävistä merkittävästi (vaikka sainkin kunnian pitää lasten musiikkileikkituokion kerran viikossa!) ja on äärimmäisen kuormittavaa. Syksystä tuli elämäni siihen astisista rankin ja haastavin – ja samalla rakkain ja rikastuttavin työkokemus, jonka muistoja vaalin edelleen lämmöllä.
Missään muussa työssä en ole kasvanut ja oppinut yhtä paljon kuin tuon syksyn aikana. Oli äärimmäisen tärkeää paitsi taloustilanteen korjaamiseksi, myös omalle henkiselle kasvulleni löytää ratkaisu työtilanteeseen täysin boksin ulkopuolelta!
Asenteen muutos
Tunsin myös, että on todella tärkeää pitää oma asenne luottavaisena ja positiivisena vaikka rahatilanne loikin mieleeni murhetta ja stressiä. Kaikenlainen stressaaminen ja murehtiminen väsyttää, ahdistaa… ja vaikuttaa omaan inspiraatioon ja jopa laulamiseen.
Havaitsin noihin aikoihin kehossani paljon stressiperäisiä jumeja, jotka vaikuttivat laulamiseeni – ja tämähän ei käynyt päinsä!
Aloitin Kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen: kirjoitin joka aamu ylös 10 asiaa joista olen kiitollinen ja miksi. Saatoin esimerkiksi olla kiitollinen kauniista päivästä, mukavasta kodistamme, terveydestä, virkistävästä juoksulenkistä, siitä miten paljon olin kesän aikana oppinut oman talouden hallinnasta ja siitä että minulla oli uusi työpaikka, jossa opin joka päivä uutta.
Kiitollisuuspäiväkirjan myötä oivalsin myös, että minulla oli jo pitkään ollut rajoittava uskomus liittyen rahaan: ajattelin automaattisesti, että rahaa ei ole riittävästi. Tämä oli vaikuttanut paitsi moniin valintoihini elämän eri saroilla, myös asenteeseeni rahaa kohtaan! Aloin vähitellen muuttaa omaa suhtautumistani rahaan ja olin kiitollinen jokaisesta palkkakuitista, jokaisesta eurosta tililläni.
Oivalsin myös, että minulla oli jo pitkään ollut rajoittava uskomus liittyen rahaan: ajattelin automaattisesti, että rahaa ei ole riittävästi.
Tein tätä kirjoitusharjoitusta päivittäin ja vähitellen aloin huomata, miten kiitollisuus kohotti mielialaani. Siitä tuli myös tärkeä tukipilari rankan syksyn aikana luoviessani päiväkotiarjen haasteissa.
Suosittelen lämpimästi omien kiitollisuuden aiheiden miettimistä ja kirjaamista kaikille (erityisesti jos kärsit usein stressistä ja väsymyksestä) – oma asenne ja siten elämänlaatu voivat muuttua merkittävästi.
Unelman tunnustaminen
Kiitollisuuspäiväkirjaa aloitellessani kirjoitin ylös myös haaveitani. Millaisista asioista haaveilin, millaisia unelmia minulla oli? Avomieheni suunnitteli samaan aikaan soolomatkaa Väli-Amerikkaan talveksi. Minulla ei vastaavaan irtiottoon ollut mahdollisuutta eikä oikeastaan paloakaan – matka oli joka tapauksessa hänen unelmansa. Mutta se sai minut kysymään itseltäni, millaisesta soolomatkasta minä haaveilen? Minne olen aina halunnut matkustaa?
Vastaus tuli mieleeni nopeasti ja intuitiivisesti: New York.
Se oli matkakohde josta olin salaisesti haaveillut jo pidempään, ja josta olin ajatellut ettei minulla ole (vielä) varaa matkustaa sinne.
Nyt aloin pohtia, että mitäs jos olisikin…?
Ja rohkaistuneena kirjoitin ylös päiväkirjaani, että haluan matkustaa ensi vuonna New Yorkiin.
Mahdottomasta mahdolliseksi… manifestoiden!
Aika pian huomasin kirjoittavani joka päivä kiitollisuuspäiväkirjaani: “Olen kiitollinen, että matkustan ensi vuonna New Yorkiin, ja matka on inspiroiva ja innostava. “
Pian “ensi vuonna” vaihtui tammikuuksi.
Katselin netissä kuvia New Yorkista, selailin Airbnb-asuntoja, pidin silmällä lentotarjouksia.
Laitoin maisemakuvan New Yorkista puhelimeni taustakuvaksi, jotta näin sen joka päivä.
Ja joka päivä tunsin iloa ja kiitollisuutta siitä, että matkustaisin pian New Yorkiin.
“A question opens the mind. A statement closes the mind.”
Robert Kiyosaki
Lokakuussa taloudellinen tilanteeni oli jo tasaantunut. Silloin löysin netistä todella edulliset lennot New Yorkiin. Tammikuussa. Minulle sopivilla päivillä. Ja minulla oli näihin lentoihin varaa!
Harkitsin pari päivää, ja buukkasin lennot. Säästin suunnitelmallisesti jokaisesta palkastani matkakassaa, ja olin edelleen joka päivä kiitollinen lähestyvästä matkastani.
Matka New Yorkiin alkoi tuntua yhä todellisemmalta, yhä mahdollisemmalta…
“Sun pitää varoo mitä sä haluut koska sä saat sen” (-Andy McCoy)
Tammikuun 20.päivänä 2019 seisoin Top Of The Rockin näköalatasanteella ja katselin samaa maisemaa, joka oli ollut pian puoli vuotta puhelimeni taustakuvana.
Tunsin syvää kiitollisuutta, onnellisuutta… ja samalla tuntui jopa kuin olisin jo ollut samassa paikassa aiemmin. Olin kuvitellut itseni niin elävästi New Yorkiin, että mieleni oli alkanut jo uskoa siihen että olin siellä käynyt.Kun toistuvasti kuvittelin itseni New Yorkissa, onnistuin tekemään haaveestani todellisuutta.
Aluksi matka-idean herätessä mielessäni kohtasin tutut uskomukset: minulla ei ole varaa matkustaa New Yorkiin, se on kallis kaupunki, on hölmöyttä tuhlata rahansa matkaan, en ikinä saa niin paljon rahaa säästöön vain puolessa vuodessa….
Kun avaamme mielemme näkemään uusia mahdollisuuksia, voimme yllättyä siitä, minkälaisiin suorituksiin ja saavutuksiin pystymme!
Aluksi uskoinkin näitä uskomuksia. Mutta päättäväinen, suunnitelmallinen asenteen muutos, ja ennen kaikkea kiitollisuus siitä että minulla on mahdollisuus toteuttaa haaveeni, muutti kaiken.
Mahdoton muuttuikin mahdolliseksi.
Matka oli innostava, inspiroiva, kaikin tavoin itseluottamustani vahvistava ja voimauttava.
Osoitin itselleni että pystyn, jos oikeasti haluan. Kun haluan jotain riittävän kovasti, kaikki on mahdollista.
Viisaan Robert Kiyosakin sanoin: “A question opens the mind. A statement closes the mind.”
Kun avaamme mielemme näkemään uusia mahdollisuuksia, voimme yllättyä siitä, minkälaisiin suorituksiin ja saavutuksiin pystymme!
Mitä sinä haluaisit kysyä itseltäsi tänään? Millaisista asioista haaveilet? Kerro kommenteissa alla!