Jokaisella ihmisellä on oma sisäinen kriitikko. Me kaikki kohtaamme elämässämme tilanteita ja hetkiä, jolloin sisäinen äänemme moittii; miettii teimmekö oikein tai suoriuduimmeko parhaalla mahdollisella tavalla…
Hyvin usein laulajat myöntävät painiskelevansa sisäisen kriitikkonsa kanssa. Lauluääni on hyvin henkilökohtainen instrumentti sillä se on osa sinua… ja tämä voi tehdä julkisesti laulamisesta todella pelottavaa.
Vaikka olen laulanut ammatikseni jo vuosia, minullakin on omat kokemukseni sisäisen kriitikon kanssa painiskelemisesta. Olen vähitellen oivaltanut, että sisäinen kritiikki muodostuu monesta asiasta: elämän kokemuksista, omista syvimmistä perustarpeista, mieleen muodostuneista uskomuksista – esimerkiksi että “en ole riittävän hyvä”. Ja me kaikki ihmiset koemme näitä samoja tuntemuksia.
Jokin aika sitten tunnistin taas oman sisäinen kriitikkoni puheen eräänä maanantaiaamuna. Olin ollut viikonlopun töissä ja oloni oli väsynyt. Seuraavana päivänä edessä oli eräs koelaulu, jonka tietysti halusin ja toivoin menevän hyvin. Sisäinen kriitikkoni aisti väsymykseni ja nosti viekasta päätään: “Entäs jos en olekaan riittävän hyvä laulaja? En ole harjoitellut tarpeeksi… Mitä jos mokaan?”
Vanha minä olisi säikähtänyt ja suunnannut harjoittelemaan niin vimmatusti että pelon äänelle ei jäisi tilaa.
Nyt ymmärsin, että tällaiset päättömät ajatuksenjuoksut ovat juuri niitä tarinoita joita sisäinen kriitikko helposti syöttää omalle mielelle.
Jokaisella meistä on valta valita: kuuntelenko ja uskonko pelkojani, vai toteanko että ne eivät nyt palvele päämääriäni ja tuo minulle hyvää, luottavaista oloa.
Voit tarkastella noita pelon luomia ajatuksia hetken aikaa ja todeta, että eihän niissä ole mitään järkeä.Voit tietoisesti jättää näitä pelkoon pohjautuvia ajatuksia huomiotta ja keskittyä siihen että olet hyvä, vahva ja riität juuri sellaisena kuin olet.
Se voi aluksi tuntua haastavalta, mutta on kerta kerralta helpompaa. Ajatukset ovat vain ajatuksia – ne eivät ole sinä. Ja jokaisella meistä on valta valita: kuuntelenko ja uskonko pelkojani, vai toteanko että ne eivät nyt palvele päämääriäni ja tuo minulle hyvää, luottavaista oloa.
Näiden ajatusten saattelemana otin tuona maanantaipäivänä rennosti. Lepäsin, ja harjoittelinkin vähän. Seuraavan päivän koelaulu meni omalla painollaan, ja parhaalla mahdollisella tavalla.