Omaa luovuutta etsimässä


Viime viikolla huomasin, että olen laiminlyönyt omaa luovaa aikaani:⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Vaikka kesä on alkanut uskomattoman kauniina ja lämpimänä, ovat arkipäiväni kuluneet enemmän tai vähemmän sisällä, tietokoneen ääressä ja töitä tehden. Työasiat ovat jääneet pyörimään mieleen illallakin, rauhoittuminen on ollut vaikeaa ja sen seurauksena olo on ollut väsynyt, jopa vähän alakuloinen.⠀⠀

Kun mieli ei saa lepoa, se väsyy. Eikä väsynyt mieli jaksa ajatella luovasti tai innostu unelmoimaan. Usein minua ei huvita edes laulaa jos olo on oikein uupunut tai mieli harhailee liikaa muissa asioissa.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Lopulta oivalsin, että minun on itse asetettava itselleni omat rajat. Jokainen meistä on itse vastuussa siitä, miten aikaansa käyttää. On myös tärkeää selkeyttää itselleen tasaisin väliajoin, mikä on juuri sinulle oikeasti tärkeää ja merkityksellistä.

Niinpä aloin pienin askelin panostaa omaan “luovaan hyvinvointiini”, ja lisätä rauhoittumisen hetkiä arkeeni:
päätin aina sammuttaa tietokoneen heti työpäivän lopetettuani, ja pyrin tietoisesti rajoittamaan omaa “ruutuaikaani” iltaisin – mukaan lukien turhaa sosiaalisen median selailua.
⠀⠀⠀
Eräänä viikonloppuna teimme puolisoni kanssa päiväretken Lohjansaareen ihastelemaan Suomen kauneimmaksi puuksi tituleerattua Paavolan tammea, ja päätimme samalla reissulla spontaanisti ajella Tammisaareen asti aistimaan kesäkaupungin tunnelmaa. Ajelimme ja ulkoilimme koko päivän, ja tämä tuntui jälkikäteen todella voimauttavalta! 

Jokainen meistä on itse vastuussa siitä, miten aikaansa käyttää. On myös tärkeää selkeyttää itselleen tasaisin väliajoin, mikä on juuri sinulle oikeasti tärkeää ja merkityksellistä.

Vietimme myös leppoisan sunnuntaipäivän uimarannalla, ja juhannus sujui mukavasti ystävien kanssa mökkeillen ja ulkoillen. Muistin taas, että rentoutuminen ja mielen rauhoittuminen lähtevät loppujen lopuksi todella yksinkertaisista asioista. Pitää välillä muistaa tehdä vähemmän, ja ennen kaikkea vaatia itseltään vähemmän.

Huomaan, että omaan (luovaan) hyvinvointiini vaikuttaa nykyään paljon se, miten paljon ulkoilen, liikun ja keskityn vain hetkeen. Jopa tavallinen kävelylenkki voi rauhoittaa mieltä ja asettaa päässä laukkaavia asioita tasapainoon. Tärkeää on myös olla puskematta tai pakottamatta mitään – jos juuri tänään ei huvita tehdä laulutreeniä, niin se on ihan okei!
⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Pitää välillä muistaa tehdä vähemmän, ja ennen kaikkea vaatia itseltään vähemmän.


Nyt huomaan, että myös luova energia ja inspiraatio minussa alkaa taas vähitellen heräilemään. Uskon, että meissä kaikissa on sisällämme luovuutta, joka ansaitsee huomiotamme, sillä luova tekeminen tuo meitä lähemmäs omaa sisintämme. Kun käyttää aikaa itseään inspiroiviin ja mieltä rentouttaviin asioihin, voi pian huomata olevansa pirteämpi ja jotenkin enemmän elossa. 

Kun inspiraation määrä omassa mielessä lisääntyy, voi vähitellen myös hahmottaa selkeämmin sitä, miten paljon valtaa erilaisille ulkoisille asioille (kuten stressille) mielessään antaa…
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Ehkäpä tämä kesä voikin olla meille kaikille oivallista aikaa ottaa tasaisin väliajoin hetkiä itselle. Kysyä itseltään:
Mikä minua tänään inspiroi tai innostaa? Mistä minulle tänään tulee hyvä olo? Ja ihan luvan kanssa huolehtia omasta luovasta hyvinvoinnista.

Ja näin, vähitellen voi löytää taas itsestään oman luovuutensa. ⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *