Miten kehon, mielen ja äänen yhteys toimii?
Aloitin viime syksynä kaksivuotisen joogaopettajakoulutuksen (RYT500), ja vaikka opintoni ovat monin tavoin vasta alussa, on ymmärrykseni kehon, mielen ja äänenkäytön yhteydestä syventynyt jo valtavasti.
Tämä vaikuttaa jo nyt myös siihen, miten suhtaudun laulamiseen; kuinka aloitan harjoittelun, millä tavoin virittäydyn oikeaan tunnelmaan, miten valmistaudun studiosessioon tai keikalle, ja kuinka suhtaudun omiin suorituksiin – ja itseeni.
Joogaopinnot vahvistavat sisälläni jo pitkään kytenyttä ajatusta siitä, että jokaisella ihmisellä on oma ääni ja se on tärkeä osa omaa minuutta. Ja että usein läsnäolon kautta, kun löytää yhteyden itseensä, löytyy myös yhteys omaan ääneen.
Jokaisella ihmisellä on oma ääni ja se on tärkeä osa omaa minuutta.
Tällöin tietoinen mieli väistyy taka-alalle, vieden suorituspaineet ja oman sisäisen kriitikon mukanaan. Jäljelle jää oma turvallinen tila, jossa uskaltaa päästää omaa ääntä ulos. Löytyy rentous ja vapautuneisuus. Löytyy luottamus itseen, ja hyväksyminen: minä riitän tässä ja nyt.
Tähän liittyen muistelin laulajan urani varhaisia vuosia: nuorena rockbändin solistina koin usein tarvetta näyttää ulospäin vahvalta ja rohkealta. Kompensoin epävarmuuttani voimalla ja volyymilla. Toki kehitin samalla myös lavaolemusta ja -asennetta.
Myöhemmin olen kuitenkin oivaltanut, että olen silloin (ihan turhaan) käyttänyt ylimääräisiä apulihaksia tuottaakseni ääntä voimakkaasti ja saadakseni sen toimimaan haluamallani tavalla. Vertailin myös paljon omia suorituksiani idoleihini, osaamatta arvostaa omaa ainutlaatuisuuttani.
Kun löytää yhteyden itseensä, löytyy myös yhteys omaan ääneen.
Olisinpa jo silloin osannut pysähtyä kuuntelemaan itseäni: kuka minä olen, millainen minun ääneni on. Kuinka minun kehoni resonoi ja luontaisesti tukee äänen tuottoani kun en yritä sitä puskea tai pakottaa. Miltä minun aito ääneni, tunteineen ja sävyineen, kuulostaa.
Mutta oppia ikä kaikki: kaikki kokemukset ovat johdattaneet eteenpäin ja tähän pisteeseen, jossa jo ymmärrän ja oivallan enemmän! Ja kun jotain oivaltaa ja sisäistää, voi sitä myös jakaa eteenpäin. Vähitellen kehon, mielen ja äänen yhteys korostuu yhä enemmän myös lauluvalmennuksessani.
Ja se vasta on ihanaa laulamisessa, ja elämässä yleensä: aina on mahdollisuuksia kehittyä.